Naurava hollantilainen

Olen niin kiitollinen tuosta koirasta, se on mahtavaa seuraa ja niin uskomattoman viisas, vaikka vähän häslä onkin. Rico on koko ajan niin iloinen ja reipas, aina valmis lähtemään ulos riekkumaan, mutta toisaalta nukkuu mielellään vieressäni pää tyynyllä. Kessua sanotaan nauravaksi hollantilaiseksi ja sitä Rico todellakin on. Se on ihana "hymyillessään" ja näyttää niin onnelliselta hölmöltä, että väkisinkin alkaa itseäkin hymyilyttää. Yksi iso hyvä puoli on se, että Rico tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Lisäksi poika on todella oppivainen, se oppii kaiken ihan äärettömän nopeasti.

Tässä linkissä on mielenkiintoista juttua keeshondista (ja löytyy tekstiä myös monesta muusta rodusta, todella mielenkiintoinen sivusto!) ja myös kuvia. Aivan kaikkea en tuosta allekirjoita (esim. "Keeshond on saksanpystykorvista paras valinta koirapuistokoiraksi", en ole koskaan nähnyt yhtäkään kessu-urosta joka sietäisi muita uroksia), mutta paljon on myös ihan kiinnostavaa faktaa. Esim. tämä: "Koiramme-lehdessä 3/2000 kerrotaan: "Keeshond uroksilla saattaa olla korkea libido. Sen kanssa syntyy tilanteita, joissa puntaroidaan kumpi koiraa vie, sen seksuaalivietti vai omistajan ohjaus. Joillakin uroksilla libido synnyttää tarpeen merkata myös sisällä, silloin kun nartut asuvat samassa asunnossa."" Ricohan ei sisälle merkkaile, eikä merkkaillut silloinkaan kun asui useammankin nartun kanssa samassa taloudessa (ennen kuin tuli minulle), mutta kyllä, sillä on jopa häiritsevän korkea libido. Lisäksi se saattaa yrittää ns. alistaa ihmisiä nylkyttämällä. Tämäkin on kyllä ihan ihmiskohtaista ja loppuu kun sitä komentaa.

Noita kuvia katsellessa huomaan yhden asian. Mikäli Rico olisi syntynyt 1920-1940-luvuilla, se olisi todella hyvärakenteinen ja aivan rotumääritelmän mukainen yksilö. Katsokaa vaikkapa tätä kuvaa, Rico on jonkin verran tuon näköinen. Kuva on vuodelta 1926. Nämä kessut taas ovat vuodelta 1936 ja ovat hyvin saman näköisiä kuin Rico. Etenkin alhaalla oikealla oleva yksilö on todella samanlainen. Toki se on narttu, mutta muuten hyvin samanlainen. Tämä kuva on vuodelta 1942 ja siinäkin on paljon samaa kuin Ricossa. Kuvan koira on alle vuotias, joten se ei vielä valmis ole, mutta erittäin hyvännäköinen. Tuosta kun katsoo eteenpäin kessun kehitystä, on suunta ollut hieman kompaktimpi, ei niin timmi koira, jolla on turkkia jonkin verran enemmän kuin ennen 1950-lukua. Mitenkään radikaalistihan kessu ei ole muuttunut, mutta tietenkin jonkin verran. Kuten jokainen rotu.

Vähän jotain kuulumisia

On taas mennyt vähän turhan kauan ilman uutta postausta.

Muutimme Ricon kanssa elokuun alussa Kajaaniin ja tässähän tämä on lähtenyt rullaamaan. Lähistöllä on kiva koirapuisto ja lenkkimaastoja piisaa ihan kivasti. Koirakavereita ei vielä oikein ole, mutta eiköhän sekin asia korjaannu jossain vaiheessa.

Rico on käyttäytynyt ihan äärettömän fiksusti. Meillä on ollut oikein tehokuuri vetämisen ja remmirähjäyksen suhteen, mikä onkin kivasti tuottanut tulosta. Välillä se edelleen saattaa vetää tai avautuu koirille, jotka tulevat liian läheltä ja suoraan kohti, mutta muuten kumpikin tapa on jäänyt taakse.

Nyt harjoittelemme varmaa luoksetuloa, jotta voisin pitää Ricoa joskus irti. Tänään kävimme tuossa yhden aikaan lenkillä ja suurimman osan ajasta se olikin irti, tosin naru oli pannassa kiinni, joten tarvittaessa olisin saanut sen nopeasti kiinni, jos olisi tarvinnut. Onneksi niin ei käynyt, vaan poika käyttäytyi hirveän fiksusti koko ajan. :)

Eilen vähän treenasimme paikkamakuuta ynnä muita tokojuttuja yhdellä aika vilkkaalla lenkkeilyreitillä, jossa meni niin juoksijoita kuin pyöräilijöitäkin, eikä mitään ongelmia ollut. Rico ei lenkeillä tai töitä tehdessään ole lainkaan kiinnostunut ihmisistä, mikä on erittäin hyvä asia. Koirat ovatkin sitten ihan toinen asia, mutta olen toiveikas asian suhteen. Kyllä se vielä oppii!

Tämä nyt oli tällainen hehkutus. Ainiin, olenhan minä jotain muutakin tehnyt Ricon kanssa: opetin sille uuden tempun. Nyt se osaa käskystä lipaista nenäänsä.