Naurava hollantilainen

Olen niin kiitollinen tuosta koirasta, se on mahtavaa seuraa ja niin uskomattoman viisas, vaikka vähän häslä onkin. Rico on koko ajan niin iloinen ja reipas, aina valmis lähtemään ulos riekkumaan, mutta toisaalta nukkuu mielellään vieressäni pää tyynyllä. Kessua sanotaan nauravaksi hollantilaiseksi ja sitä Rico todellakin on. Se on ihana "hymyillessään" ja näyttää niin onnelliselta hölmöltä, että väkisinkin alkaa itseäkin hymyilyttää. Yksi iso hyvä puoli on se, että Rico tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Lisäksi poika on todella oppivainen, se oppii kaiken ihan äärettömän nopeasti.

Tässä linkissä on mielenkiintoista juttua keeshondista (ja löytyy tekstiä myös monesta muusta rodusta, todella mielenkiintoinen sivusto!) ja myös kuvia. Aivan kaikkea en tuosta allekirjoita (esim. "Keeshond on saksanpystykorvista paras valinta koirapuistokoiraksi", en ole koskaan nähnyt yhtäkään kessu-urosta joka sietäisi muita uroksia), mutta paljon on myös ihan kiinnostavaa faktaa. Esim. tämä: "Koiramme-lehdessä 3/2000 kerrotaan: "Keeshond uroksilla saattaa olla korkea libido. Sen kanssa syntyy tilanteita, joissa puntaroidaan kumpi koiraa vie, sen seksuaalivietti vai omistajan ohjaus. Joillakin uroksilla libido synnyttää tarpeen merkata myös sisällä, silloin kun nartut asuvat samassa asunnossa."" Ricohan ei sisälle merkkaile, eikä merkkaillut silloinkaan kun asui useammankin nartun kanssa samassa taloudessa (ennen kuin tuli minulle), mutta kyllä, sillä on jopa häiritsevän korkea libido. Lisäksi se saattaa yrittää ns. alistaa ihmisiä nylkyttämällä. Tämäkin on kyllä ihan ihmiskohtaista ja loppuu kun sitä komentaa.

Noita kuvia katsellessa huomaan yhden asian. Mikäli Rico olisi syntynyt 1920-1940-luvuilla, se olisi todella hyvärakenteinen ja aivan rotumääritelmän mukainen yksilö. Katsokaa vaikkapa tätä kuvaa, Rico on jonkin verran tuon näköinen. Kuva on vuodelta 1926. Nämä kessut taas ovat vuodelta 1936 ja ovat hyvin saman näköisiä kuin Rico. Etenkin alhaalla oikealla oleva yksilö on todella samanlainen. Toki se on narttu, mutta muuten hyvin samanlainen. Tämä kuva on vuodelta 1942 ja siinäkin on paljon samaa kuin Ricossa. Kuvan koira on alle vuotias, joten se ei vielä valmis ole, mutta erittäin hyvännäköinen. Tuosta kun katsoo eteenpäin kessun kehitystä, on suunta ollut hieman kompaktimpi, ei niin timmi koira, jolla on turkkia jonkin verran enemmän kuin ennen 1950-lukua. Mitenkään radikaalistihan kessu ei ole muuttunut, mutta tietenkin jonkin verran. Kuten jokainen rotu.

Vähän jotain kuulumisia

On taas mennyt vähän turhan kauan ilman uutta postausta.

Muutimme Ricon kanssa elokuun alussa Kajaaniin ja tässähän tämä on lähtenyt rullaamaan. Lähistöllä on kiva koirapuisto ja lenkkimaastoja piisaa ihan kivasti. Koirakavereita ei vielä oikein ole, mutta eiköhän sekin asia korjaannu jossain vaiheessa.

Rico on käyttäytynyt ihan äärettömän fiksusti. Meillä on ollut oikein tehokuuri vetämisen ja remmirähjäyksen suhteen, mikä onkin kivasti tuottanut tulosta. Välillä se edelleen saattaa vetää tai avautuu koirille, jotka tulevat liian läheltä ja suoraan kohti, mutta muuten kumpikin tapa on jäänyt taakse.

Nyt harjoittelemme varmaa luoksetuloa, jotta voisin pitää Ricoa joskus irti. Tänään kävimme tuossa yhden aikaan lenkillä ja suurimman osan ajasta se olikin irti, tosin naru oli pannassa kiinni, joten tarvittaessa olisin saanut sen nopeasti kiinni, jos olisi tarvinnut. Onneksi niin ei käynyt, vaan poika käyttäytyi hirveän fiksusti koko ajan. :)

Eilen vähän treenasimme paikkamakuuta ynnä muita tokojuttuja yhdellä aika vilkkaalla lenkkeilyreitillä, jossa meni niin juoksijoita kuin pyöräilijöitäkin, eikä mitään ongelmia ollut. Rico ei lenkeillä tai töitä tehdessään ole lainkaan kiinnostunut ihmisistä, mikä on erittäin hyvä asia. Koirat ovatkin sitten ihan toinen asia, mutta olen toiveikas asian suhteen. Kyllä se vielä oppii!

Tämä nyt oli tällainen hehkutus. Ainiin, olenhan minä jotain muutakin tehnyt Ricon kanssa: opetin sille uuden tempun. Nyt se osaa käskystä lipaista nenäänsä.

Forssa kr 14.7.2012

Edellisistä näyttelyistä oli melkein vuosi ja tänä vuonna olemme vain kahdesti käyneet mätsäreissä - ja nekin menivät ihan penkin alle. Tästä huolimatta Rico petrasi aivan mielettömästi tänään Forssan kaikkien rotujen näyttelyissä. Kessuja oli ilmoitettu viisi kappaletta ja kaikki Iso Karhu kennelin kasvatteja. Minua jännitti hirveästi ja kaupan päälle alkoi ukkostaa ja vettä satoi kaatamalla. Hyvin kuitenkin meni.

Tuloksemme tänään oli ERI SA AVK1 PU1 SERT VSP! Hämmästyin hirveästi saadessani käteeni vaaleanpunaisen ruusukkeen, oli ihme että edes tajusin palata kehään kun valittiin paras uros. Ricon lisäksi uroksia oli vain yksi, valioluokassa kilpaillut upea Iso Karhu Bruno, jonka jätimme taaksemme. Tuomari, joka hämmästyksekseni puhui suomea vaikka oli kroatialainen, kehui Ricoa paljon: hän sanoi sen olevan mittasuhteiltaan, liikkeiltään ja turkiltaan paljon tuota toista urosta parempi, vain silmät saisivat olla tummemmat. Olin niin yllättynyt sertistä, etten edes muista enää mitä kaikkea tapahtui. ROP oli tänään todella kaunis junnunarttu Iso KArhu Fanny.

Olen koko päivän ihaillut noita ruusukkeita ja pystejä, olen aivan suunnattoman ylpeä Ricosta. Aamulla lähtiessämme ajamaan kohti Forssaa mietin, miten Rico mahtaa pärjätä. Ajattelin sen saavan ehkä ERIn, todella hyvällä tuurilla SAn. Tuomari juoksutti meitä hieman enemmän kuin muita, joten siinä kohtaa ajattelin sen saavan korkeintaan EHn. Hämmästykseni olikin valtava, kun tulos oli ERI SA AVK1. Wow. On minulla uskomattoman hieno koira ♥

Tuomari oli Tino Pehar, Kroatia. Arvostelu: "3 years. Strong male. Good proportions. Proportional head. Could have more masculine head. Good topline & tail set. Good angulation. In movement could be better in front. Prefer darker eyes."
Vapaa suomennos: "3-vuotias. Vahva uros. Hyvät mittasuhteet. Sopusuhtainen pää. Voisi olla maskuliinisempi pää. Hyvä ylälinja & hännän sijoitus. Hyvät kulmaukset. Voisi liikkua edestä paremmin. Silmät saisivat olla tummemmat."

Lopuksi vielä kuva Ricosta kaikkien pysteineen ja ruusukkeineen.

Remmirähjäys

Kyllä, Rico rähjää remmissä. Itse asiassa paljon. Todella paljon. Se ei alkuun tehnyt niin, mutten pysty muistamaan, milloin se olisi aloittanut. Jotenkin yhtäkkiä vain tajusin, että aina ohittaessamme muita koirakkoja lenkeillä Rico haukkui ne pystyyn, veti, hyppi, murisi. Muutaman kerran jopa näykkäisi/puri minua tai isääni, riippuen kumpi sen kanssa oli lenkillä. Minua se on kerran purrut ns. kunnolla, mutta sen jälkeen hampaat eivät ole minuun koskeneet, isääni se on kuitenkin purrut sen jälkeen ainakin kerran ja ystävääni mätsärikehässä.

Kokeiltu on vaikka mitä. Käytössä on ollut niin tavallista pantaa, valjaita, kuristuspantaa, puolikuristavaa pantaa kuin kuonopantaakin. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Tavallinen panta oli aivan turha, se meni siitä läpi kuitenkin. Valjailla hallinta ei ole niin hyvää, sillä koira pääsee kääntymään ympäri ja kyttäämään toista koiraa todella pitkään. Kuristuspannastakin Rico on päässyt irti silloin, kun panta on ollut löysällä (eli kun koira ei ole vetänyt). Kuonopanta ei toiminut yhtään, sillä kuono-osa ei pysynyt yhtään paikallaan, joten eihän siitä mitään hyötyäkään ollut.

Nyt meillä on käytössä puolikuristava panta. Ostin sen ihan kokeilumielessä ja maksoin siitä peräti 4,30€. Se on nyt ollut yli puoli vuotta päivittäisessä käytössä ja toimii ehdottomasti parhaiten näistä kokeiluistani. Koira ei pääse siitä läpi, hallinta on suht ok, Rico ei vedä niin paljon kuin valjailla ja se on lisäksi mukavan helppo ottaa pois ja laittaa takaisin.

Takaisin remmirähjäämiseen. Rico aloittaa toisen koiran kyttäämisen heti sen nähdessään, joten peli on yleensä menetetty jo kauan ennen kuin varsinainen rähjääminen alkaa. Kun välimatkaa on muutama metri, Rico nousee kulkemaan takajaloillaan ja jännittyy lisää, tuijotus on erittäin tiivistä ja uhkaavaa. Pari metriä ennen kuin koirat ovat kohdakkain se aloittaa jumalattoman möykän. Se haukkuu ja pyörii, yrittää vetää toisen luo ja ohitukset ovatkin yleensä ihan katastrofeja.

Olen aika neuvoton. On kokeiltu kieltämistä (ei mitään tehoa), namien tyrkyttämistä (ei mitään tehoa), pysähtymistä (ei mitään tehoa), juoksua toisen koiran ohi (ei mitään tehoa), täydellistä huomioimattomuutta (ei mitään tehoa), suurempaa välimatkaa (ei mitään tehoa), treeneissä harjoittelua (toimii kentällä täydellisesti, lenkeillä sama meno jatkuu) ja vaikka mitä. Yksinkertaisesti; mistään ei ole ollut mitään hyötyä.

Tiedän, ettei vika ole koirassa. Rico ei ole kotioloissa mitenkään vaikea, oikeastaan se on hyvinkin simppeli ja helppo koira. Oppii kaiken nopeasti, tykkää tehdä temppuja, mukavan energinen, iloinen ja vilkas. Kunnes mennään ulos. Vika on minussa kouluttajana, mutten osaa korjata asiaa millään tavalla ja se harmittaa minua. Olen aivan varma, että kun löytäisin jonkin keinon, joka tehoaisi edes jollain tavalla, tuosta hurtasta tulisi täysin yhteiskuntakelpoinen koiruus, jonka kanssa olisi helppo kulkea missä vain.

Remmikäyttäytymisen suhteen olemme menneet perse edellä puuhun, myönnän sen. Pitäisi ehkä aloittaa aivan alusta remmikäytöksen opettaminen, palkita pienestäkin kontaktista ja pikkuhiljaa nostaa vaatimustasoa. Harmittaa niin suunnattomasti, etten ole osannut kouluttaa koiraani oikein. Nykyään lähinnä välttelen tilanteita, joissa toisia koiria voisi tulla vastaan. Yritän lähinnä lenkkeillä alueilla joilla ei koiria ole tai aikoihin, jolloin juuri ketään ei ole liikkeellä. Voi kun tietäisin mitä tehdä. :(

Pikaisesti kuulumisia

Jää Ricon kanssa harrastaminen nyt vähän taka-alalle, sillä vajaa viikko sitten putosin hevosen selästä ja häntäluuni ilmeisesti murtui. Kävely ei suju ilman keppiä, joten on ihan turha haaveillakaan näyttelyistä... Agilityakin piti aloitella alkeiskurssin muodossa, mutta sekin jää nyt väliin. Eihän tälle mitään mahda, mutta harmittaa silti.

31.1.2012

Tänään olimme koiranpäivän tapahtumassa Villilän koirakentällä, kokeilimme flyball-konetta, jonka idean Rico kyllä tajusi, mutta eihän tuo mitään palloja kiinni ota... :D Oli kuitenkin hauska ilta, treenattiin luoksetuloa ynnä muuta häiriössä ja hyvin sujui! Seuraamista nyt ei voikaan harjoitella, kun joudun pitämään kävelykeppiä vasemmalla puolella.

9.2.2012

Sunnuntai-iltana kävin kaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa metsälenkillä koiran kanssa, hienosti meni sekin. Noin kymmenen minuutin kuluttua koira katosi metsään, eikä tullut vaikka miten kutsuimme. Kävelimme siinä sitten autolle, kaverini haki pajunkissoja ja juttelimme niitä näitä, välillä huutelimme koiraa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta en hätääntynyt. Kiipesimme sitten autoon ja käynnistin sen. Ehdin liikauttaa autoa ehkä metrin verran, kun kaverini huutaa: "Pysäytä auto, Rico tulee!"

28.3.2012, gangsta-koira

Poika juoksi tietä pitkin tuhatta ja sataa, joten nousin autosta ja avasin takaoven, ja ennen kuin ehdin mitään sanoa, oli koira jo autossa. Pelästyi raukka, että jää metsään ihan yksin. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Eilen sitten näimme pienen Sissi-tiibetinspanielin kun olimme lenkillä ja Rico olisikin kovasti leikkinyt tämän kanssa.

6.4.2012, älkää kysykö tuosta ilmeestä! :D

Tällä viikolla joku päivä kokeilemme taas, miten jälki sujuu näin pitkän tauon jälkeen. Pitää varmaan aloitella ihan makkaran avulla, en usko Ricon muistavan koko touhusta yhtään mitään.

31.3. olimme mätsäreissä Koivun sahan hallilla ja meillä menikin oikein hyvin. Rico oli melko rauhallinen ja malttoi keskittyä, tosin kehässä se haukkui hieman. Parimme oli upea australianpaimenkoira, joka ihan ansaitusti saikin sitten punaisen nauhan. Sinisten kehässä kuitenkin pääsimme sijalle SIN4 ja saimme palkinnoksi joitakin herkkuja ja muovisen frisbeen, jonka annoin veljeni koiralle. Rico kun ei edelleenkään ymmärrä noutamisesta yhtään mitään...

4.4.2012, tämä kuva saa minut aina hymyilemään. Ricon kanssa poseeraa Picasso.

Hups!

Oho. Ollut vähän turhan pitkä kirjoitustauko.

Joulu oli ja meni hyvinkin rauhallisesti, aattona oltiin mummulassa nauttimassa ihanasta jouluruuasta, josta Ricokin toki sai osansa. Lahjaksi poika sai yhden nahkaluun ja pari muuta herkkua, jotka katosivat parempiin suihin jo aattona. Yleensä tuo ei luista välitä tuon taivaallistakaan, mutta ilmeisesti sillä oli jotain osuutta asiaan, että se oli paketoitu... :)

Uusi vuosi sujui myös hyvin, vanhempani olivat poissa kotoa, joten vietimme kavereiden kesken iltaa/yötä meillä. Rico pääsi siis nauttimaan useista rapsuttelijoista ja erilaisista herkuista. Kahdentoista aikaan minä ja yksi kavereistani olimme Ricon kanssa katsomassa raketteja ulkona. Kaunista oli! Itse pelkään raketteja (:D) jonkin verran, mutta koira ei niistä välitä yhtään. Ensimmäisenä vuonna se pelkäsi niitä ja sillä meni vatsa sekaisin, mutta muina vuosina Riksu ei ole enää pelännyt.

Alkuvuosi on mennyt todella rauhallisesti. Emme ole käyneet oikein missään ja muutenkin koko koiran koulutus on ollut ihan retuperällä. Nyt kevään mittaan pitäisi taas vähän aktivoitua.

Tämän vuoden ensimmäiset mätsärit olivat 11.3. Koivun sahan hallilla Vammalassa ja no... paremminkin on mennyt. Parikehässä Rico oli ensin ihan nätisti, mutta liikkeitä esitellessä se haukkui minut pystyyn. Parinamme oli hyvin siivosti käyttäytyvä lagotto, joka ansaitusti saikin punaisen nauhan. Sinisten nauhan saaneiden kehässä riehuminen jatkui, joten sijoituksille emme päässeet. Muuten Rico lähinnä hyppi ja pomppi koko ajan, vaikka yleensä se on kehässä erittäin kiva, ei hypi tms ja ravaa nätisti. No, aina ei voi voittaa. Kuvien laatu on niin hirveä, etten kehtaa niitä julkaista. Pimeä halli ei ole oikein otollinen kuvauspaikka.

Seuraavat mätsärit ovat parin päivän päästä, 31.3., jälleen Koivun sahan hallilla. Toivottavasti nyt menee vähän paremmin!

Viime viikolla teimme kevään ensimmäisen pyörälenkin ja se menikin todella hyvin. Ricolle tuntuu tauot tekevän aina hyvää, huomasin sen jo viime keväänä. Olemme tehneet pitkähköjä mutta rauhallisia lenkkejä, kohottaneet siis vähän kuntoa (sekä koiran että ohjaajan!) sillä meillä on tälle kesälle tavoite: pyöräillä Stormiin ja takaisin. Matkaa on suht reilusti, mutta emmeköhän selviä. :)